Eduskunta on edellyttänyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä kokonaisselvityksen tekemistä opettajankoulutuksesta. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos teki selvityksen Opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden ennakoinnista (muistio 15.8.2011). KT Kuntatyönantajien mielestä on tärkeää ennakoida tulevaisuuden henkilöstö- ja koulutustarpeet.
KT Kuntatyönantajat pitää tärkeänä tulevaisuuden henkilöstötarpeen ja koulutustarpeiden ennakointia. Opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden ennakointi -raportti antaa arvokasta taustatietoa rekrytointipäätöksien ja koulutuspaikkapäätöksien tueksi. Raportti on myös osoitus siitä, miten vaikeaa pitkän tähtäimen ennakointi muuttuvassa maailmassa on. KT haluaa kiinnittää huomiota tässä lausunnossa seuraaviin asioihin:
- Opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden ennakointiin vaikuttavat tiedossa olevat taustatekijät perustelevat opettajankoulutusmäärien kasvattamista.
- Yhteiskunnan ja koulutuksen rakenteelliset muutokset tulee huomioida ennakoinnissa, vaikka muutoksien yksityiskohtia ei vielä tunneta.
- Koulutuksen sisällöt uudistuvat ja opettajuus muuttuu.
- Pedagogisten opintojen puute on yleisin syy kelpoisuuden puuttumiselle.
- Haasteena on opettajan ammatin vetovoima, opintojen nopeuttaminen, työssäjatkaminen sekä kohtaanto-ongelmat.
- Ennakointitietojen tausta ja lähtöoletukset ovat hataria. KT tekee opetuksen työnantajien tavoittamisessa mielellään yhteistyötä.
Seuraavassa todettavin perustein KT arvioi, että raportissa esitetyt ennusteet ovat suuntaa-antavia. KT esittää, että opettajankoulutustarvetta arvioidaan hallituskausittain ja tarvittaessa yksityiskohtia tarkistetaan vuosittain. Näin varmistetaan opettajankoulutuksen riittävä reagointikyky ympäröivän yhteiskunnan muutoksien mukaisesti.
Opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden
ennakointiin vaikuttavia taustatekijöitä
Julkisen sektorin työntekijät ikääntyvät Suomessa nopeimmin, mikä näkyy myös opettajatiedoissa. Kevan tilastotietojen mukaan vuoteen 2025 mennessä eläkkeelle jää noin 44 % sivistysalan työntekijöistä. Suurin eläke-poistuma koskee aineenopettajia ja lehtoreita (48 %), ammatillisen koulutuksen lehtoreita (53 %), ammattikorkeakoulujen yliopettajia ja lehtoreita (64 %) sekä opetusalan johtajia ja rehtoreita (66 %). Luokanopettajista sen sijaan eläköityy vuoteen 2025 mennessä vain 36 %. Eläkepoistuma koskee siis eri opettajaryhmiä hyvin eri tavalla. Myös alueelliset erot ovat suuria (40–60 %).
Suomen väkiluku kasvoi vuoden 2010 aikana Tilastokeskuksen mukaan noin 24 000 henkilöllä. Aiempien vuosien mukaan muuttovoitto ulkomailta oli luonnollista väestönkasvua voimakkaampaa. Väestömäärä kasvoi 136 kunnassa. Väestö keskittyy yhä enemmän suurimmille kaupunkiseuduille pienten kuntien menettäessä väestöään. Tämä kuvaa kehitystä, jota emme pysty täysin ennakoimaan. Oletettavaa on, että maahanmuuttajien määrä tulee kasvamaan tulevina vuosina yhä kiihtyvällä tahdilla. Myös lasten ja nuorten määrän tiedetään kasvavan. Ikäluokkien väheneminen taittuu vuoteen 2025 mennessä. Maahanmuuton vuoksi määrän nousua 15 vuoden päähän on vaikea ennakoida.
Suomalainen opettajankoulutus on korkealaatuista ja opettajat laajasti arvostettuja yhteiskunnallisia toimijoita. Tästä syystä on oletettavaa, että opettajia siirtyy tulevaisuudessakin muihin yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tehtäviin. Tällä uraliikkuvuudella on tärkeä rooli koulutuksen kehittämisessä ja koko yhteiskunnan toiminnassa. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa, ammatillisessa lisäkoulutuksessa ja ammattikorkeakoulutuksessa on osaamisen kehittämisen näkökulmasta suotavaa toimia ajoittain myös oman opetettavan alan tehtävissä. Näin ollen tämä niin kutsuttu hävikki tulee huomioida jatkossakin aloituspaikkamääristä päätettäessä. Opettajia myös palaa takaisin opettajan tehtäviin muista tehtävistä. Tätä raportissa ei kuitenkaan oltu huomioitu.
KT Kuntatyönantajat arvioi näiden tekijöiden perusteella, että opettajankoulutuksen määrää täytyy kasvattaa kaikilla koulutusasteilla. Aloituspaikkojen tarkkaa määrää on kuitenkin tarkistettava säännöllisesti lyhyellä aikavälillä. KT ei usko, että vuoteen 2025 menevä määrällinen opettaja- ja opettajankoulutusarvio olisi luotettava ilman laadullista osaamistarpeiden arviointia ja toimintaympäristön muutosanalyysia.
Rakenteelliset muutokset vaikuttavat opettajatarpeeseen
Kunta-alan rakennemuutoksilla tulee olemaan merkittävä vaikutus opettajatarpeeseen. Kunta- ja palvelurakennemuutoksia pystytään ennakoimaan jonkin verran hallitusohjelmatavoitteiden kautta. Ammattirakenteiden muutokset sitä vastoin tapahtuvat hiljalleen ja työyhteisöistä käsin. Erityisesti eläköitymisen, huoltosuhteen muutoksen ja kuntien taloudellisen tilanteen takia työn sisältöjä arvioidaan uudelleen ja työtä organisoidaan totutuista tavoista poiketen. Tämä johtaa ammattirakenteiden uudistumiseen ja sen myötä myös tutkintorakenteiden muutokseen. Muutokset tulevat koskemaan myös opetusalan tehtäviä.
Yhtenäisen perusopetuksen uudistus koskettaa yleissivistävän peruskoulun syvärakenteita. Idea yhtenäisestä peruskoulusta konkretisoituu tulevina vuosina. Uudistus tarkoittaa sitä, että opettajien vahvuuksia voidaan hyödyntää paremmin, toimenkuvat laajenevat, joustavuus ja ristiinopettaminen lisääntyvät.
Ryhmäkoot ovat olleet yhteiskunnallisessa keskustelussa jo vuosia kaikilla koulutusasteilla. Mikäli niitä aiotaan säännellä, tämä tulisi ottaa huomioon selvitettäessä opettajatarvetta eri tehtävissä ja eri alueilla. On tärkeää, että ryhmäkokoja ei jouduta kasvattamaan opettajapulan ja opettajankoulutuksen alimitoituksen takia.
Toimintaympäristön muutokset tulisi ottaa huomioon myös toisen asteen koulutuksen opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden ennakoinnissa. Samalla kun perusopetusta kehitetään lähipalveluna, toisen asteen koulutuksesta on tulossa yhä vahvemmin alueellista, isoihin organisaatioihin keskittyvää toimintaa. Lukioita ja ammattiopistoja tullaan osin yhdistämään hallinnollisesti samojen järjestäjien alaisuuteen. Tämä tulee mahdollistamaan sen, että filiaaleja ja yksiköitä voidaan säilyttää maakuntien eri osissa. Tällä kehityksellä tulee olemaan merkittävä vaikutus opettajatarpeeseen.
Ammatillisessa koulutuksessa eri alojen nopeakin kysyntävaihtelu voi olla merkittävää. Tulevien 15 vuoden aikana saattaa syntyä uusia ja poistua vanhoja toimialoja. Huomioitavaa on myös ammatillisten tutkintojen osaamisperusteisuuden ja joustavuuden lisääntyminen sekä järjestäjäverkon rakenteelliset muutokset.
KT katsoo, että ammatillisen koulutuksen opettajatarve-ennakointia ei voi tehdä koulutusalatasolla. Arvio täytyy tehdä koulutusohjelmatasolla ja tarkastelussa tulee ottaa huomioon sekä ammatillinen aikuiskoulutus että ammattikorkeakoulutus. Erityisesti ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestämisuudistukset ovat johtaneet siihen, että opettajat työskentelevät molemmissa koulutusmuodoissa. Myös työlain-säädäntö saattaa vaikuttaa työvoimatarpeeseen erityisesti aikuisopetuksen kehittämisen ja lisäämispaineiden kautta.
Opettaja- ja opettajankoulutustarvearviosta ei voi jättää pois aikuiskoulutusta (ammatillinen, vapaa sivistystyö), eikä ammattikorkeakoulujen opettajatarpeita, joita ei raportissa arvioitu erikseen.
Koulutuksen sisällöt uudistuvat ja opettajuus muuttuu
Suuren huomion koulutuksen sisällöllisessä kehittämisestä on viime aikoina saanut perusopetuksen tuntijako ja sen mahdollinen uudistus. Opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden ennakointi -raportissa asia mainittiin, mutta sen vaikutuksia opettajatarpeeseen ei arvioitu. Tuleva tuntijakouudistus kuvaa hyvin sitä, että opettajankoulutusta täytyy pystyä muuttamaan sekä sisällöllisesti että määrällisesti tulevien poliittisten päätösten mukaan – nopeastikin.
KT Kuntatyönantajat katsoo, että opettajatarpeen liian yksityiskohtainen määrittely pitkällä aikavälillä on harhaanjohtavaa useasta syystä. Syitä ovat mm. kaksoiskelpoisuudet, kelpoisuus opettaa useita aineita ja erilaisia aineyhdistelmiä. Ennen kuin luokanopettajien ja aineenopettajien määrällistä tarvetta kyetään arvioimaan, täytyy selvittää alan työnantajilta, kuinka paljon tällä hetkellä on kaksoiskelpoisia opettajia ja miten he ovat sijoittuneet työelämään. KT:n tietojen mukaan kaksoiskelpoisten määrä lokakuussa 2010 on noin 2 800. Yleisen koulutustason noustessa on myös kaksoiskelpoisten opettajien määrä kasvaa. KT:n tilastotietojen mukaan kasvua edellisestä vuodesta noin 6 %.
Monilla aineenopettajilla on ja tulee olla kelpoisuus useisiin eri oppiaineisiin. Tyypillisiä ovat kieliyhdistelmät ja matemaattis-luonnontieteelliset aineyhdistelmät. Ennakointiraportin laatijoilla ei ole ollut käytössä pohjatietoa siitä, miten eri opettajien pätevyyksiä voidaan hyödyntää eri aineissa. Tällaista nykytietoa ei voi saada kuin opetusalan työnantajilta.
Erityisopettajien tarvetta on vaikeaa arvioida pohtimatta perusteita sille, miksi erityisopetukseen osallistuvien oppilaiden ja opiskelijoiden määrä on jatkuvassa kasvussa ja millaista osaamista työ edellyttää. Erityisopetusta tulee arvioida kokonaisuutena, koska erityisopettajien kelpoisuusehdot poikkeavat luokan-, aineen- ja ammatillisten aineiden opettajien kelpoisuusehdoista. Erityisopettajilla on mahdollisuus toimia kelpoisina opettajina erilaisilla koulutustaustoilla eri koulutusasteilla. Lisäksi on huomioitava, että yhä useammat luokan-, aineen ja ammatinopettajat tarvitsevat erityisopettajan osaamista. KT arvioi, että nykyiset kelpoisuusvaatimukset täyttäviä erityisopetuksen opettajia ei ole riittävästi. Vaje kuitenkin vaihtelee alueellisesti.
Yhteiskunnan ja koulutuksen rakenteelliset muutokset sekä koulutussisältöjen uudistukset heijastuvat suoraan opettajuuden muutokseen. Opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden ennakointi -raportti ei huomioi opettajuuden muutosta vaan lähtee staattisesta nykytilasta. KT arvioi, että ennakoinnin tekeminen pysyvästä nykytilasta käsin on mahdotonta.
Pedagogisten opintojen puute yleisin syy
kelpoisuuden puuttumiselle
KT Kuntatyönantajat katsoo, että Suomessa tulee olla riittävästi kelpoisia opettajia kaikilla alueilla sekä kaikilla koulutusasteilla ja -aloilla. Nyt tilanne on hyvin vaihteleva. Työnantajien tavoitteena on kelpoisten opettajien määrän lisääminen. Pedagogisten opintojen puute on yleisin syy kelpoisuuden puuttumiselle. Opettajankoulutukseen tuleekin suunnata valtiolta lisäresursseja kaikille kouluasteille ja -muodoille. Tämä tarkoittaa aloitus-paikkojen lisäämistä merkittävästi.
Erityisesti tulee huolehtia niiden opettajien viiveettömästä pääsystä opettajakoulutukseen, jotka toimivat jo palvelussuhteessa, mutta ilman pedagogista pätevyyttä.
Opettajakoulutuksen aloittajapaikkamäärissä täytyy olla liikkumavaraa. Muutoksia täytyy kyetä tekemään nopeasti riippuen siitä, miten yhteiskunnan ja työelämän muutokset vaikuttavat opetusalan työvoimatarpeeseen ja koulutuksen kysyntään.
Haasteena opettajan ammatin vetovoima, opintojen nopeuttaminen, työssäjatkaminen sekä kohtaanto
Yliopistotutkija Kari Nissisen mukaan opettajaksi valmistumisen jälkeen viisi ensimmäistä vuotta ovat herkkiä alanvaihtovuosia. Vaikka opettajan tutkinto on erinomainen koulutustausta moniin muihinkin työelämän tehtäviin, KT on huolissaan tiettyjä aineenopettajaryhmiä ja ammatillisen koulutuksen aloja koskevasta heikosta opettajankoulutuksen vetovoimasta. KT pyrkii edistämään yhdessä Suomen Kuntaliiton ja Kevan kanssa kunta-alan ammattien (ml. eri opettajaryhmät) tunnettuutta ja vetovoimaa nuorten keskuudessa. KT on valmis tekemään opettajan ammatin vetovoiman lisäämiseksi yhteistyötä myös muiden asiasta kiinnostuneiden toimijoiden kanssa.
KT tekee myös mielellään yhteistyötä opiskelijoiden nopeamman valmistumisen edistämiseksi. KT:n tavoitteena on työurien pidentäminen niin työ-uran alusta keskivaiheelta kuin lopustakin.
KT ja opetusalan kunnalliset työnantajat pyrkivät kiinnittämään huomiota opettajien alalta poissiirtymiseen sellaisissa tapauksissa, jolloin kysymys on negatiivisesta uraliikkuvuudesta. Opettajan työhyvinvointiin, jaksamiseen tai työoloihin liittyvät tekijät ovat osa työnantajan strategista henkilöstöjohtamista. Työhyvinvointiin ja motivaatioon liittyy ratkaisevasti myös henkilöstön jatkuva osaamisen kehittäminen. Opettajankoulutuksessa tulisi pystyä luomaan pohja oman osaamisen kehittämishalulle siten, että työuran edetessä opettajan taidot pysyvät ajan tasalla. Ennakointiraportissa ei ole otettu huomioon opetushenkilöstön osaamisen kehittämistarpeita työuran aikana. KT katsoo, että osaamisen kehittäminen koko työuran ajan on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa opettajatarvearvioihin.
Opettajatarpeen arviointi valtakunnallisesti katsottuna antaa väärän kuvan tilanteesta. Arvioita tehdessä tulee huomioida kohtaanto-ongelmat. Opettajia tarvitaan joka puolella Suomea. Samaan aikaan kun kasvukeskuksissa koetaan suurta opettajapulaa, saattaa tietyissä maakunnissa olla ylitarjontaa. Sama pätee eri koulutusaloihin ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen osalta on syytä muistaa, että tietyn ammatin opettajien uudelleen kouluttaminen toisen ammatin opettamiseen on hyvin vaikeaa.
Ennakointitietojen tausta ja lähtöoletukset hataria
Raportin mukaan opettajatarvetietojen antajina olivat oppilaitokset. Työvoimatarpeen ennakointi ja opetushenkilöstön osaamistarpeiden ennakointi sekä henkilöstön rekrytointi kuuluvat työnantajan tehtäviin. KT ehdottaakin, että kyselyt osoitetaan jatkossa opetuksen ja koulutuksen järjestäjien henkilöstöjohdolle, ei yksittäisille oppilaitoksille tai kouluille. Näin varmistetaan, että vastaajien tieto nykytilasta ja arvio tulevaisuudesta on riittävän kattavaa. Yksi oppilaitos ei kykene arvioimaan koko työnantajakonsernin työvoima- ja osaamistarvetta. KT tekee opetuksen työnantajien tavoittamisessa mielellään yhteistyötä.
Jatkossa tämäntyyppisiin kyselyihin täytyy velvoittaa vastaamaan kaikki työnantajat, jotta ennusteista saadaan mahdollisimman luotettavia. Luotettavuus kärsii välittömästi, jos esimerkiksi suuria työnantajia on jättänyt vastaamatta tai tietyllä alueella vastausprosentti on jäänyt alhaiseksi.
KT haluaa kiinnittää huomiota myös taustatietojen laatuun. Yliopistotutkija Kari Nissisen mukaan taustaksi tarvittavaa aineistoa on huonosti saatavilla. Joiltakin osin ennusteen perusteena on ollut vain ikäluokkien kokomuutos. Tätä aukkoa paikkaamaan pohjatietona on käytetty asiantuntija-arvioita ja yksittäisten korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluiden saamia tietoja jopa vuodelta 2003. KT epäilee johtopäätösten luotettavuutta näin vanhojen tietojen perusteella. Lisäksi pohdintaa aiheuttaa se, miten hyvin opettajankoulutuslaitokset tietävät kunta-alan työnantajien opettajatarpeen tulevaisuuden. KT tekee asiassa jatkossa mielellään yhteistyötä opettajankoulutuslaitosten, opettajakorkeakoulujen ja opetushallinnon kanssa.
KT Kuntatyönantajilla on yksityiskohtaista tietoa opettajamääristä koulutusasteittain ja -aloittain työ- ja virkaehtosopimuksen mukaisesti. KT:n tilastoista löytyvät myös ne työssä olevat opettajat, joilla ei ole kelpoisuutta. Tätä ryhmää ei ilmeisesti huomioitu opettajavarannossa. KT antaa jatkossa mielellään taustatietoa tämäntyyppisen selvityksen pohjaksi.
Lopuksi
Raportista ei käy ilmi, mihin opettaja- ja opettajankoulutustarvetietoja käytetään. Professori Jouni Välijärvi kertoi kuulemistilaisuudessa 22.8.2011, että nyt tehty tarvearvio on osa laajempaa Opettajien liikkuvuus -hanketta. Välijärvi kertoi myös, että kokonaisuuteen kuuluu laadullinen osio, joka tehdään opettajille. KT Kuntatyönantajat toivoo, että tämänkaltaisessa ennakointihankkeessa huomioitaisiin sekä työnantajilla olemassa olevat henkilöstötiedot että työnantajien näkemykset osaamistarpeista. KT katsoo, että tämän raportin tietoja ei voi käyttää aloituspaikkamäärien radikaalien suunnanmuutoksien tekemiseen.
KT Kuntatyönantajat toivoo, että jatkossa työnantajilla, sidosryhmillä ja yhteistyökumppaneilla on mahdollisuus aidosti vaikuttaa suomalaisen opettaja- ja opettajankoulutustarvearvion tekemiseen. Kuulemistilaisuuksilla ei ole merkitystä, kun kuultavilla ei ole mahdollisuutta tutustua aineistoon riittävästi etukäteen.
KUNNALLINEN TYÖMARKKINALAITOS
Neuvottelupäällikkö Jorma Palola
Kehittämispäällikkö Riikka-Maria Yli-Suomu