Viranhaltija ei voi kieltäytyä kiireellisiä sosiaalipalveluja varten järjestetystä varallaolosta

Tapauksessa oli kyse nimenomaan siitä, selvittikö kunta riittävän hyvin, olisiko sosiaalipäivystys voitu järjestää siihen suostumuksensa antaneiden sosiaalityöntekijöiden toimesta, ennen kuin se yksipuolisesti määräsi varallaolosta. Kyse ei siis ollut siitä, ettei kiireellinen sosiaalipäivystys sinänsä olisi luonteeltaan sellaista varallaoloa, josta viranhaltija ei työaikalain 5 §:n mukaan saa kieltäytyä. Myös hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että sosiaalityöntekijän tehtäviin voi sisältyä sellaisia työaikalaissa tarkoitettuja töitä, joiden hoitaminen myös virka-ajan ulkopuolella on välttämätöntä.

 

Työaikalain mukaan viranhaltija ei saa kieltäytyä varallaolosta, joka on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä. Esimerkkinä lain perusteluissa mainitaan mm. sellaiset sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät, jotka ovat tarpeen ihmisten hengen ja terveyden sekä ympäristön suojelemiseksi ja joita ei voida siirtää tehtäväksi myöhempänä ajankohtana.

 

Sosiaalipäivystys järjestetään kiireellisten sosiaalipalvelujen ympärivuorokautisen saatavuuden varmistamiseksi. Kyseessä on ensi sijassa tahdosta riippumattoman hoidon ja huollon järjestäminen, jota ei voida siirtää aiheuttamatta merkittävää vaaraa ao. henkilölle itselleen tai toisten terveydelle ja turvallisuudelle. Toiminta edellyttää myös yleensä sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Tunnusmerkeiltään sosiaalipäivystys täyttää siis selvästi työaikalaissa tarkoitetun työn, josta viranhalija ei voi kieltäytyä.

 

Kuitenkin myös viranhaltijoiden kohdalla työaikalaissa lähdetään siitä, että varallaolo perustuu ensisijaisesti viranhaltijan suostumukseen ja vasta toissijaisesti työantajan yksipuoliseen määräykseen. Em. kysymystä on selostettu tarkemmin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja pääsopijajärjestöjen yhteisessä muistiossa "Kiireellisten sosiaalipalvelujen järjestämisestä ja siihen liittyvistä palvelussuhde ym. kysymyksistä".

 

Ennen kuin sosiaalipäivystysjärjestelmästä päätetään tai sitä olennaisesti muutetaan, on asia käsiteltävä yhteistoimintamenettelyssä. Lisäksi on selvitettävä, pystytäänkö päivystys järjestämään siihen suostumuksensa antaneiden työntekijöiden avulla. Työnantajan tekemään arvioon vaikuttaa mm. se, millaista koulutusta ja kokemusta päivystykseen osallistuvilta henkilöiltä edellytetään ja miten voidaan huolehtia päivystykseen osallistuvien viikoittaisesta vapaasta sekä siitä ettei heidän työhönsidonnaisuutensa muutoinkaan muodostu kohtuuttomaksi. Sitä vastoin työnantajan ei tarvitse tarjota heille esim. valtakunnallista virka- ja työehtosopimusta parempia varallaolokorvauksia tai muita parempia etuuksia. Suorittamansa selvityksen perusteella työnantaja arvioi, pystytäänkö päivystys järjestämään vain siihen halukkaiden kesken vai tuleeko turvautua työaikalain mahdollistamaan työnantajan yksipuoliseen määräykseen. Suositeltavana lähtökohtana voidaan yleensä pitää sitä, että varallaolo jaetaan mahdollisimman tasaisesti kyseeseen tulevien viranhaltijoiden ja työntekijöiden välillä.